24.11.2013

Freak in the middle of the neon rain





Muistan maininneeni että klubittelu on yksi hauskimmista harrasteistani. Nyttemmin tosin jäänyt vähemmälle, mutta rytmi virtaa silti suonissa ja löydän itseni tuon tuostakin heilumassa ajatuksissani kun oikeat rytmit vetävät mukanaan.




Olen tottunut olemaan tanssilattian outolintu, pidän nimittäin niin sanotusta industrial dancesta joka eroaa huimasti perinteisestä klubi keinumisesta. Erityisesti tykkään tanssia raskaampaa konemusiikkia Dumbbia, industrialia, EBM:mää ja niin edelleen. Valitettavasti pikku kaupunkini suosituilla klubeilla soi melko perinteistä luukutusta ja räppisontaa... Cheek... brrrrh.. Varmasti ihan kivaa keikutusta jumalattomassa kaasussa, mutta onneksi joskus kuulee jonkin verran hyvää dumbiakin. Valitettavasti niin kovin monen DJ:n Dumb lista sisältää vain "You Block me on Facebook...





Ainoa motiivini mennä klubille on tanssiminen. Kohdallani vanha fraasi, "Hauskanpito ilman alkoholia on teeskentelyä", ei pidä paikkaansa. Tanssiminen selvinpäin on parasta rentoutusta ikinä, rentoutusta jonka aikana kunto nousee kohisten. Tykkään myös pukeutua klubille mennessäni "asian mukaisesti"  Heh, minut huomataan. Olisi kiva etten olisi klubilla yksin vermeineni, mutta jotenkin minusta tuntuu että olen ainoa jannu tässä kylässä joka panostaa edes vähän erilaisuuteen ruutupaidan ja farkkujen sijaan. Olen varma että tytötkin tykkäis jos jannut panostais edes pikkaisen enemmän itseensä.










Olen tavannut erittäin vähän cyber henkistä porukkaa klubeilla, ja olen huomannut että tyylini kiinnostaa monia, varmaan myös siksi kun ei sitä niin usein missään näe. Tanssityylini on muovautunut muotoonsa pikkuhiljaa vuosien mittaan. Ehkä suurin vaikuttaja tyyliini on ollut aikanaan niin ikään harrastusten tiimellyksessä katkennut polven ristiside joka on jäänyt leikkuuttamatta. (En siis voi niin valtavasti käyttää jalkojani tanssiessa, siksi keskitynkin tanssimaan käsilläni.... Huhuhu miten jyrkkä mielikuva..)


Yleensä ihmiset keinuttelee kroppaansa vain basson tahtiin tanssilattialla. Monet oikein humaltuneet keinuttaa persettään basson kanssa eritahtiin, en ole koskaan keksinyt miten he siihen pystyvät, mutta empä ole kukaan moittimaankaan.






Oma pyrkimykseni on tuoda esiin liikehdinnälläni ja eleilläni musiikin muutkin äänet kuin vain luukuttava basso. Sitä tavallaan pääsee musiikkiin sisälle ja kroppa alkaa kuin elää sitä. Se on hauskaa, humalluttavaa ja erityisen haastavaa.


Haastavaa sinänsä että musiikkiin joutuu oikeasti keskittymään. Konemusiikin hienous on se että se toistaa itseään. Erityisesti pidän biiseistä joita en ole koskaan aiemmin kuullut, silloin kappale pystyy tekemään yllätyksiä joita satoja kertoja koikkelehditut biisit eivät enää pysty tekemään.

Tanssimisen hauskuus klubilla riippuu paljon DJ:stä ja hänen soittolistoistaan. Siksi pyrinkin olemaan paikalla kun tunnettuja DJ:tä ilmaantuu heittämään keikkaa. Uudet DJ:t tuovat aina uutta väriä klubeille, heillä on aina jotain kivaa pikkulisää mitä jo rutinoituneilla omankylän DJ:llä ei välttämättä takataskusta löydykkään.
Toisaalta musiikki makuni on laadultaan sellainen että yksikään itseään arvostava DJ ei listastani soittaisi yhtään mitään edes tyhjille seinille. Hah.. kuitenkin niin ymmärrettävää kun heidän tulee saada miellytettyä isoa massaa eikä vain minua, sääli sinänsä..

Äh, tästä aiheesta riittäisi höpötystä vaikka kuinka, mutta nukkumatti raapii jo tietään ovenläpi. Hyvää yötä bittiavaruus.

2 kommenttia:

  1. Hei, kiva kun linkkasit blogis mulle. Täytyy vähän kommentoida, että teki kyllä vaikutuksen tää ulkoasu musiikin kanssa. Mielenkiintoista ja hauskaa tekstiä.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoos, Kiva saada palautetta.,En oo ennen blogia rakennellu, mutta eiköhän tämä ala löytämään pikkuhiljaa muotonsa, Mukavaa kuulla että tekstikin on ollut kivaa luettavaa. ^^

      Poista