23.11.2013

Ei ole Pyllyä silmään katsominen...


Kerrottakoon heti alkuun että kun puhun "mun Pyllystä" niin tarkoitan ensisijaisesti kissaa jonka kanssa olen elänyt ja nukkunut saman peiton alla jo yli 11 vuotta.


Mun Pyllyn oikea nimi oli alkujaan Sylvester, mutta kun se muutti vuoden ikäisenä mun kaveriksi, niin halusin vaihtaa nimen sille paremmin sopivaksi. Silloin mietin erilaisia nimi vaihtoehtoja, erään puolitutun kissan nimi oli Peppu ja en halunnut plakioida nimeä suoraan, joten nimesin kissan Pyllyksi.

Miten Pylly sitten löysi tiensä mun luo? Hmm, no se ei alkujaan ollu mun kisu vaan mun ystävän. Pylly on aina ollu sellanen arka, pelokas, säpsy ja luiseva tapaus. Se pelkäs kaikkee mikä liikku ja se ei oikein koskaan oppinu syömään kunnolla. Ystävällä oli toinenki kissa joka söi kaikki ruuat Pyllyn nenän edestä. Vaikka Pylly pelkäski kaikkia ihmisiä niin jostain kumman syystä aina kun olin käymässä niin Pylly pomppasi aina mun syliin ja alko siinä nukkumaan ja pörisemään. Ystävä ihmetteli että miksi kissa uskalsi hyppiä mun syliin ku muiden aikaan sitä ei näkyny missään. Selitin asian sillä että olen aina ollut viimeisen päälle allerginen kissoille.

No sitten kerran kun olin taas vieraisilla ystäväni kysyi minulta haluaisinko kissan itselleni koska hän oli tuntenut että mokomasta reppanasta on vain harmia ja oli päättänyt laittaa Pyllyn piikille. Suostuin kokeilemaan että miten tulen kissan kanssa toimeen saman katon alla sillä ehdolla että voin palauttaa sen oikealle omistajalle jos allergia alkaa vaivaamaan. Kumma kyllä Pyllystä en koskaan ole saanut mitään oireita ja siinä se on perässä jolkotellut jo kaikki nämä vuodet.


Kun Pylly tuli taloon tein sen kanssa sopimuksen etten aio missään vaiheessa ruokkia sitä väkisin vaan hän saa itse huolehtia kaikesta mikä menee häneen sisälle ja mikä tulee ulos. Kumma kyllä viikon jälkeen kissa alkoi nieleskelemään sapuskaa huiviin. Mitään mukisematta upposi niin herne maissi paprika kuin muukin opiskelia muona mitä kämpästäni tuohonkin aikaan löytyi. Huomasin että kissalla oli aivan uskomaton miellyttämisen tarve ja se oppi sanomaan O`ou kun sillä oli nälkä tai se huomasi tehneensä jotain tuhmaa. Pylly oppi noutamaan hiirtä kuin koira ja se tykkäsi erityisesti lutrata suihkussa pienen vihreän kumikilpikonnan kanssa. Olen edelleen täysin varma ettei se reppana tiedä olevansa kissa.

Mainitsin nukkuvani kissan kanssa saman peiton alla. Kyllä, siihen se oppi jo pienenä pentuna. Pienillä kissoilla kun on tapana tarttelehtaa joka paikassa yöaikaan, niin nostin sen joka ilta peitonalle jonne se nukahti. Myöhemmin Pylly alkoi vaatimaan ilta 9 aikaan että olisi aika mennä nukkumaan. Edelleenkin iltaisin alkaa maukuminen jos väki ei ole aikanaan nukkumassa. Pyllyllä on oma paikka niin sängyssä kuin myös ruokapöydässä. Nykyään mun Pylly on edelleen arka tapaus mutta äärimmäisen kiinnostunut kaikesta, se tykkää kaikista jotka tulee sitä rapsuttamaan. Myöskin Pylly on erittäin huolehtivainen, lempeä ja uskomattoman pitkähermoinen tapaus.


4 kommenttia:

  1. Hyvä Perse : ) Oikein mukava ja karvainen <3 Haiseekin hubalta

    VastaaPoista
  2. Somanen kissa. Sun tekstejä on kiva lukea. Moi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, onhan se ihan herttanen otus. Ja kiitos, mukava että tekstit jaksavat viihdyttää. ^^ Toivottaasti saan rustattua jatkossakin mielenkiintoista luettavaa.

      Poista