28.11.2013

Digital Art!



Piirustelu ja töhrääminen minulla on ollut verissä jo pienestä pitäen. Pääasiassa olen kuvaa tykännyt tehdä lyijykynällä. Värillisiä kuvia aloitin näpertelemään vasta kolmisen vuotta sitten, jolloin löysin tieni digitaalisen piirustelun pariin. Alkuun testasin piirtopöytääkin, mutta koin sen aivan pirullisen hankalaksi vekottimeksi, joten tyydyin käyttämään lähes ilmaista piirto ja maalausohjelmaa, Artweaveria, sekä MMO hiirtä.


Hiirellä työskentelyni on enemmänkin värien levittelyä kuin perinteistä kynällä piirtämistä. Pari vuotta sitten aloin käyttää piirtopöytää kuvien hahmotteluun. Aikani hakattuani päätäni seinään alkoi piirtopöydällä töhertely tuntumaan luonnollisemmalta, kuitenkin käytän kynää ja hiirtä kokoajan rinnakkain riippuen eri työvaiheista.


Mistä sitten sain ajatuksen piirtelylleni. No, se oli enemmänkin sattumaa. Pelailin aikanaan vallattoman paljon onlineropetteluja, pääasiassa Champions onlinessa. Välillä hiljaisina hetkinä sitten käytin idlausaikani piirtelyyn, ja kerran kysyinkin online-ystävältäni mitä tämä pitäisi ajatuksesta, jos koittaisin piirtää hänen hahmonsa niin että miltä se näyttäisi in real life. Hän innostui ajatuksesta ja söhersin kuvan. Olin itsekkin kuvaan oikein tyytyväinen. Kun hollantilaisen ystäväni poikaystävä tuli kateelliseksi kuvasta päätin piirtää hänellekkin kuvan joka onnistui. Tämän jälkeen tämän hollantilaisen pariskunnan ystävä tuli kateelliseksi. Tehtyäni hänenkin hahmostaan kuvan, tämä ystävä päätti käyttää kuvaansa verkkosivujensa etusivuna mainiten myös nikkini sivuillaan, siitä seurasi se että verkon yli rymisteli huhu kaverista joka piirtää ropehahmoja niin miltä ne voisivat näyttää in real life.



Minulle alkoi tulemaan pyyntöjä kaikenlaisilta ropettajilta ja jokainen pyysi haluaisinko piirtää heillekkin kuvia. Pahimmillaan minulla oli yli 30 henkilön työjono. Sain piirrettyä 1 - 2 kuvaa päivässä koska yhden kuvan piirtäminen otti aikaa 8 - 40 työtuntia. Eli olin työllistetty ympärivuorokautisesti kuukausia ja kuvien tekeminen alkoi jo haitata päivätyöni tekoa valtion konttorissa, koska piirtäminen otti minusta kaikki mehut irti. Puolessa vuodessa olin jo tehnyt ihmisille yli 120 kuvaa, jolloin minun oli jo laitettava loppu tälle hyväntekeväisyystouhuilulle.


Mikä sai minut jatkamaan piirtelyä noinkin kauan, johtui siitä että sain valtavan hyvän olon siitä kun näin miten iloiseksi joku vieras ihminen tuli tunnistaessaan oman hahmonsa ruudulla. Tällä ilon tuottamisella oli mielestäni hyvä pönkittää omaa egoani, ja se toikin paljon itse varmuutta töhertelyyni. Ainoa miinus tällaisessa massatuottamisessa oli se että olen tullut likimain täysin sokeaksi omille töilleni ja taitojeni karttuessa vanhimmat työt joista olin niin ylpeä näyttävät vain alkeellisilta tekeleiltä ja minusta on tullut valtavan kriittinen kuvieni suhteen. Olen yrittänyt löytää jotain uutta tapaa tehdä kuvia, seuraan paljon millaisilla tekniikoilla ihmiset kuvaa tuottaa ja teen kokeellisia kuvia. Ennen kaikkea pyrin tekemään/kokeilemaan jotain uutta jokaisen uuden kuvan kanssa.

Photorealismiin en ole aivan päässyt kuvillani, mutta tiedän että se on mahdollista jokupäivä, jos vain puhtia taitojen hiomiseen riittää. Piirtämisessä parasta on se että sen voi oppia kuka tahansa. Monet yrittävät väittää että he eivät osaa, tämä väite ei pidä paikkaansa, vaan jokainen piirtää niin tarkkaan kuin miten he maailman havainnoivat. Tekniikkaa voi aina hioa ja aina voi oppia uutta. Kaikki riippuu kiinnostuksesta kuvaan ja sen tekemiseen, on sitten kyse valokuvaamisesta, maalaamisesta tai piirtämisestä. Tarvitaan vain vähän rohkeutta ottaa suti käteen ja alkaa roiskimaan tahroja paperille.


"Jokainen taiteilija on ollut alkujaan amatööri."
-Ralph Waldo Emerson-

4 kommenttia: